Meadows of Heaven

syksy 2012

"The flowers of wonder
And the hidden treasures
In the meadow of life
My acre of heaven
A 5-year-old winterheart
In a place called home
Sailing the waves of past

Meadows of heaven"

~Nightwish

En tiedä miten aloittaisin tämän. Viime perjantaina maailmani pysähtyi hetkeksi. Olin pyöräilemässä ja pysähdyin juomaan, samalla tarkistin puhelimeni, siellä odotti viesti: "Pilkku on lopetettu." Sain vastattua viestiin, ja sen jälkeen kyynelputoukset alkoivat virrata silmistäni. En tiedä miksi pyöräni kaatui ojan pientareelle, mutta lysähdin voimattomana itse sen viereen. Voi Pilkku. Ihana, komea Pilkku. Surun sekaan kiiri ainoastaan kuulokkeistani kantautuvat sanat "Meadows of heaven..."

Vanhan jalkavaivan uusiutuminen koitui Pilkun kohtaloksi. Sain kuulla lopetuspäätoksestä jo kesällä. Pilkulle kuitenkin päätetiin antaa vielä yksi upea kesä, laumansa kanssa. Vaikka tieto oli kanssani kauan, nelijalkaisesta ystävästä luopuminen on hankaalaa. On uskomatonta, etten enää näe niitä ymmärtäväisiä silmiä ja koe tuon upean eläimen ymmärrystä ja viisautta. Pilkku oli suurtakin suurempi persoona, jollaista toista en tule koskaan tapaamaan. Ikävä on suurtakin suurempi, eivätkä kyyneleet kuivu vielä hetkeen. Sydämeen jäi verta tihkuttava aukko Pilkun lähtiessä ja sen täyttämiseen voi kulua vuosia.

kesä 2012

Vuosien saatossa minulla oli moni mutkainen suhde Pilkkuun. Aluksi pidin hänestä suuresti, laukkailimme pellolla ja kävimme maastossa. Kaikki oli hyvin, kunnes putosin Pilkulta ja loukkasin alaselkäni. Tuli muutaman kuukauden Pilkullisellla ratsastuskielto, koska en pystynyt keventämään herran suuressa ravissa.
Ajan kanssa pääsin jälleen nousemaan satulaan, mutta samalla huomasin pelkääväni Pilkkua lähes yhtä paljon kuin pidin siitä. Eräiden meidän osaltamme lähes katastrofaalisten kilpailuiden jälkeen pelko muuttui sen verran hallitsevaksi, etten enää noussut Pilkun selkään.

Alkuun säikyin Pilkkua myös maastakäsin, mutta jo yhdessä talvessa se väistyi. Sen jälkeen vietinkin paljon aikaa herran seurasssa maastakäsin. Opin näkemään miten upea hevonen hän oli.

kesä 2014

Pilkulla ratsastaminen oli tuolloin vielä kaukana tulevaisuudessa, kokeilin sitä pariin otteeseen, mutta en ollut itse vielä valmis. Sen sijaan tyydyimme tutkimaan yhdessä tallia ympäröivää maailmaa  maasta käsin. Minulla on vain hyviä muistoja nuista ajoista. Se taisi olla alkutalvea 2014, olin yötä tallilla ja lähdimme hakemaan hevosia sisään. Oli kaunis ilta, kuu loisti ja revontulet loimottivat, päätimme viedä Pilkun ja Negran kentällä ja päästää ne irti. Itse päätin käydä selälleni keskelle kenttää ja katsella kauniita revontulia. Mielessäni ei käynyt, että kumpikaan hevosista voisi astua päälleni. Luotin heihin. Pian molemmat tulivatkin pökkimään minua turvillaan ihmetellen, miksi makasin maassa. Enkä voinut kuin kikattaa Pilkun hamutessaan turvalla nenääni.

Se oli kesä 2014, kun aloin kaivata takaisin Pilkun satulaan. Ja sinne päädyinkin. Pian pelko oli enää vain aave ajatusteni taustalla, ja pystyin nauttimaa täysin siemauksin Pilkullisen seurasta. Sitä seurannut vuosi oli mahtavaa aikaa Pilkun seurassa. Sitten kesällä 2015 tuntui kuin alkusyksyä 2012 ja putoamista ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Nousin luottavaisena Pilkun selkään ilman varusteita ja kaikki oli hyvin. Kesää seurannut syksy oli loistavaa aikaa. En ratsastanut Pilkulla paljoa, mutta nautin meidän jokaisesta yhteisestä hetkestä. Sitten koitti musta heti. Hetki jolloin minun oli muutettava pois, ja siihen meidän yhteinen taival päättyikin. Kävin sen jälkeen tervehtimässä Pilkkua aina, kun olin käymässä kotona, mutta viimeiset yhteiset hetkemme jäivät lyhyiksi.

kesä 2014

talvi 2015

kesä 2015

kesä 2015