 |
| Päiväunilla |
Wisdom nor pride, give innocence instead."
~Nightwish
Nuo sanat kuvaavat täysin sitä mitä koen hevosten kanssa oleskellessani. Ei suorittamista, ei painetta vaan molemminpuolinen rentous, luottamus ja viattomuus.
Elämäni paras päätös oli kun pari vuotta sitten klassiseen ratsastukseen ja sen kulttuuriin tympääntyneenä, käytännössä pakkasin kamani ja matkasin kohti tuntematonta. Matkani pää oli talli, jonka perustana olivat luonnollinen hevosmiestaito ja länneratsastus. Tuo paikka oli Huminalehto. Hevoset lähes aina olleet osa elämääni, mutta nyt voin sanoa hevosten tehneen minusta sen ihmisen, mikä olen tänä päivänä.
Lännenratsastus ja luonnollinen hevosmiestaito, eivät ole vain ratsastuksen opettelua. Ne ovat opettelua elämään hevosten kanssa, niille luonnollisella ja hyvällä tavalla, jotta kaikki tämä voi onnistua on ensiksi opeteltava lukemaan hevosta ja mikä tärkeintä opittava löytämään virheet itsestä ja hyväksyttävä itsensä ihmisenä. Kun niissä onnistuu on jo matkalla hyväksi hevosihmiseksi, sillä hevonen on ihmisen peili.
“Horses are kind and gentle animals, so sensitive they can feel a mosquito land on their butts in a windstorm.
They're also very trusting, allowing a human to climb up on their backs even though that mirrors what a lion does – jumping up, biting on the horse’s spine and then the lion ripping the horse's throat with its claws."
- Buck Brannaman.
"Lännenratsu on työkaveri, jonka tehtävänä on reagoida kevyesti ratsastajan pyyntöihin ja tehdä oma-aloitteisesti oma osansa yhteistyöstä ilman jatkuvaa kontrollia"
Lisää minun hevoshistoriastani voi lukea postauksistani: Mietteitä aikojen takaa osa 1 ja osa 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti