Olen valmistunut suunnitteluassistenksiksi keväällä 2015, opiskelin tutkintoni kaksoistutkintona ja painoin valkolakin tummanvioletilla raidalla päähäni itsenäisyyspäivän aikoihin 2015.
Olen kotosin Lapista, mutta asun tätä nykään Kymenlaakossa ja teen töitä kartanpiirtäjänä.
Asun aivan merenrannalla ja katselen iltaisin, kun laivat lipuvat ohi ja kuu nousee meren ylle.
Kanssani asuu minun norjalainenmetsäkissani Minerva. Minervasta lisää hänen omalla sivullaan.
Hevoshistoriaani:
Olen saanut ratsastusopetusta monelta eri taholta. Eri opettajilta ja valmetajilta. Aloitin ratsastuksen samana vuonna kuin menin kouluun. Siitä lähtien olen muutaman vuoden välein vaihtanut tallia, syystä tai toisesta. Pisimpään viivyin Kosken Ratsutilalla, viisi vuotta siellä kävin. Sitten tammikuussa 2012 tulin koulusta ja äiti sanoi lehdessä olleen juttua hevosten käsittelystä. Luin jutun ja totesin, että hitot tämä on ihan asiaa. Katselin myöhemmin samana päivänä tallin nettisivuja ja huomasin sen hakevan tallityötekijää äitiysloma ajaksi. Jo samana iltana olin laittanut sähköpostia Huminalehtoon. Seuraavalla viikolla kävin ensimmäistä kertaa putsailemassa karsinoita ja sille tielle minä vähittellen jäinkin.
Jonkin aikaa kävin kahdella tallilla yhtä aikaa ratsastustunneilla englantilaisella tallilla ja tallihommia lännnetallilla. Kuuntelin Johannan (Huminalehdon omistajan) kertomuksia ja näkemyksiä lännenratsastuksesta. Miten hevosia käsitellään? Miten ratsataminen eroaa? Vähitellen huomasin eroa itsessänikin. Sain hevosen nostamaan laukan käynnistä ja pysähdyksistä, vaikka sama hevosta oli lähes mahdoton saada laukaamaan ajamatta sitä laukalle. Kysyttäessä miten onnistuin sanoin vain "Sain sen kuuntelemaan itseäni ja keskittymään minuun." Minua katsottiin tuolloin kuin idioottia. Parin kuukauden päästä siirryin lopullisesti Huminalehtoon.
Minä ja lännenratsastus:
Löysin kutsumukseni lännenratsastuksen parista. Minua oli katsottu aina hivenen oudoksuen tallilla. Höpöttää hevosille ja yrittää muka rauhoitella niitä vaikka hevonen on rauhallinen. Kaula vain hieman jännittynyt. Nyt entinen käyttäytymiseni on vain vahvistunut ja sille on tullut merkitystä. Miksi teen niin kuin teen? Mitä merkitystä sillä on? Miten tunnistan oikesti rauhallisen hevosen?
Olen oppinut hevosenkäsittelyä ja omasta mielestä olen parantunut siinä. En menetä hermojani, pysyn rauhallisena vaikeissakin tilanteissa, tiedän missä kulkee raja hevosen ja minun välillä. Löydän ratsastuksestani erilaisia asioita. Tunti ei mene välttämättä hyvin jos saan hevosen laukkaamaan. Tunti menee hyvin, jos saan hevosen laukaamaan rentona. Mistä tunnen rennon hevosen on taas oma juttunsa. Aina ei tarvitse ratsastus tunnilla olla paljoa sisältöä. Voin hyvillä mielin vaikka koko tunnin ratsastaa kulmia ja voltteja, jos ne tuntuvat tökkivän sinä päivänä. Pyrin etten ratsastaisi vihaisena tai turhautuneena vain saisin itseni rauhoittumaan ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti