Kisapäivä

"Don't give me love, don't give me faith
Wisdom nor pride, give innocence instead"
~Nightwish

 Perjantaina oli viimeinen koe koeviikollani. Sitä juhlistaeksi olin sopinut meneväni kavein tykö leipomaan. Teimme valkosuklaasitsuuna-marenkeja ja focatsa-leipää. Sieltä sitten suuntasimme tallille, kaverini miehen toimiessa kuskina. Kävimme vain nappaamassa kassini meiltä, olin jäämässä tallille yöksi.

Perjantai-ilta kului satulahuoneen uutta seinää maalatessa, ratsastustunnilla, siivotessa paikkoja ja heppoja hoidellessa.

Ei voi sanoa, että hirveästi viihtellä tulisi perjantaisin käytyä, kun kaikki perjantai-illat (kuten koko viikonloppu) kuluu tallilla. (;

Sitten lauantaiaamuna kello 8 olin jo ulkona ja täydessä työn touhussa. Viimeiset viimeistelyt ja olimme valmiita ottamaan vastaan uuden kisapäivän.

Kisat alkoivat yhdeltä, ja mie kilpailin kahdessa eri luokassa Negralla. Lajeinani olivat Trail ja Western Horsemanship.

Tässä ympärillä näyttäisi olevan yksi kuva Trail-radaltani (silta) ja loput ovakin sitten Horsemanshipin verkasta, radalta tai sen jälkeen. Joku tarkka silmäinen voi huomata kypäräni puuttumisen. Lännenratsastuksen säännöissä sanotaan "Yli 18-vuotias voi halutessaan ratsastaa stetsoni pääsään.", joten oti kehoituksesta vaarin ja ratsastin stetsoni päässäni. Itseasiassa ensimmäistä kertaa eläessäni pidin hattua päässä ratsastaessani, olen aina pitänyt enemmän kypärästä. Noh, kaikkea voi kokeilla. Ja tulen varmaan tästä lähin kilpailemaan stetsonilla, niin paljon luotan valkoiseen ponimukseen.

Radoista minulla ei valitettavasti ole hirveästi sanotttavaa. Negra antoi jälleen kerran parhaansa, mutta mie olin nukuksissa. Omasta mielestäni meillä olisi voinut mennä paljon paremminkin, mutta koska Negra antoi parhaansa (siis sen mitä voi antaa tyhmän ratsastajan kanssa) olen tyytyväinen.

Olimme Trailissa neljänsiä ja Western Horsemanshipissä kolmansia.

Kaverille onnittelut hyvin menneestä radasta.

"Kerran vain haaveeni nähdä sain
En pienuutta alla tähtien tuntenut"
~Nightwish

Jotain hyvin hämärää

Kirjoitin facebookissani viime sunnuntaina tämän kuvan yhteyteen  "Se on joko yliväsymys tai idiotismi, minkä takia mie keksin taas näitä tosi hyviä ideoita. :'D Niille jotka eivät tiedä: en tykkää hypätä ja hyppäsin viimeksi kasiluokan alussa eli jotain nelisen vuotta sitten. Ja länkkärit eivät ruukaa hirveästi pomppia." 

Eli otin viime sunnuntaina itseni niskasta kiinni ja kyhäsin pienoisen esteen itselleni ja Lennille. Sanonpahan vain, että se oli mielestäni tarpeeksi iso näin monen vuoden hyppy tauon jälkeen. Ja oli pakko hypätä kädet nupin päällä, ettei jää jumiin, joten kovin isot esteet eivät edes onnistuisi.

Tämän voisi liittää edelliseen kirjoittukseeni pelkojen kohtaamisesta ja itsensä voittamisesta. Kun hyppäsin ensimmäisiä kertoja (tallilla jossa kävin joskus muinoin), en saanut harjoitella pienillä esteillä, koska olin ryhmässä jossa oltiin kokeneempia hyppääjiä kuin minä. Joten minun tuli kulkea ryhmän mukana. Tämähän ei toki ollut hyvä idea. Hypätä nyt pienellä ponilla esteitä, kun ratsastajalla ei ole mitään hajua kuinka istua hypättäessä. En voi sanoa pitäneeni siitä. Ja lopulta eräällä kerralla tulin kolisten esteen päälle. Siihen se minun hyppääminen enimmäkseen jäikin.
Kesällä laukkasin issikalla metsässä ja hyppäsimme kaatuneita puunrunkoja. Silloin mietin, että eihän se hyppääminen nyt niin kauheaa olekkaan. Toki olin kehittynt rutkasti ratsastajana, edellisten hyppyjeni jälkeen. Ja allani oli poni joka rakasti hyppäämistä.

Päätin siis testata Lennillä muutamaa pomppua. Ja voin sanoa, että kokemus yllätti minut posittivisesti. Lenni oli erittäin reipas ja menossa kun kokosimme esteen. Sitä sai pidätellä laukassa ja kysellä jarrujen perään. Mutta kun tuli este ei se ruuna-parka jaksanu enää. Mentiin monesti vain ravilla läpi tai käynnissä, mutta ikinä ei herra kieltänyt! Siitä voin olla ylpeä. Ei minusta silti esteratsastajaa saa tekemälläkään. Olen länkkäri ja länkkärinä pysyn. Nyt tosin tiedän, että voin hyvillä mielin hypätä pienoisen esteen omaksi ja hevosen huviksi tai sen ojan sielä metsän siimeksessä.