Menin tallille siinä uskossa, että juokusutan Krisun (yksityisheppa), koska sitä tarvittasiin tunnilla seuraavana päivänä. Naapurini olikin ainut tunnilla, joten otinkin Krisun ratsastukseen.
Krisu ei ollut liikkunut muutamaan päivää ja yleensä kerää virtaa siinä tapauksessa, joten päätimme juoksuttaa sen ensiksi. Heitin Krisulle vaihteeksi selkään lännkärisatulan (heppa on englantilaisesti koulutettu ja sillä ratsastetaan sillä tyylillä) ja länkkärisuitsetkin laitoin. Eipä tarvinnut miettiä varusteiden outoutta. Suitsien päälle laitoin narupäitset.
Johanna ensiksi juoksutti Krisua viisi - kymmenen minuuttia. Juoksutuksessa perustana oli, saada hevonen kuuntelemaan ihmistä ja odottamaan milloin ihminen taas pyytäisi jotain. Krisu rentoutui juoksutuksen aikana joten otin päitset pois ja hyppäsin sille selkään. Jatkoin pääty-ympyrällä käynnissä samaa. Kuuntele ihmistä se juttelee sulle, ja saat kehuja, joka kerta kun menee hyvin: pieni sisäohjan myötäys, taputus kaulalle ja kehu äänellä. Jonkin ajan kulutta Krisun tarmokas käynti rauhoittui, askel piteni ja tempo hidastui. Johanna ehdotti, että kokeilisin pysyisikö Krisu yhtä rauhassa myös ravissa. "Kehräsin" Krisun raville. Käytännössä siis ajattelin ravia ja painoin hieman pohkeilla, sanoin myös ääneen ravi ja maiskautin kevyesti. Pari askelta rauhallista ravia, kehu ja käynti. Muuttelin toistoja aina eri kohtiin, ettei Krisulla ei ollut mahdollisuutta ennakoida missä ravataan ja missä kävellään. Lopputunnista Krisu malttoi ravata rauhallisesti koko pitkän sivun, tästä palkitsin sen hyppäämällä alas selästä ja kävelemällä loppukäynnit maasta.
 |
| Räntäsateesta hiemen märkä Krisu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti