maanantai 20. tammikuuta 2014

Viime viikonlopun paukkui pakkaset, perjantain ja sunnuntain oli -27, mutta silti tämä hullu meni ratsastamaan.
   En todellakaan ole talvi-ihmisiä, koko ajan palelee ja sormeni ovat jäässä. Toisaalta, kun on tilaisuus ratsastaa, lähden vaikka olisi sää mikä hyvänsä. Pakkasilla mielestäni ehdottomasti mukavin vaihtoehto on mennä ilman satulaa. Yllätyn joka kerta uudelleen kuinka mukava ja lämmin hepan selkä voi olla.
   Perjantaina menin Negralla. Se oli ensimmäinen kerta, kun menin sillä ilman satulaa. Olen monesti istuskellut Negran selässä ilman satulaa, ja huomannut toppahousuni erittäin liukkaiksi, joten laitoin selkään huovan ja ratsastusvyön (vyön, johon voi kiinnittää halutessaan jalustimet. En laittanut).
   Käveleskelimme kentällä ja tutkimme istummekko keskellä hevosta ja kallistummeko kulmissa tai volteilla.
Loppu tunnista rentouduimme, istuimme tai makasimme hevosten selässä ja keskityimme omaan hengitykseemme. Itse torkahdin Negran takapuolen päälle. Siinä makoillesssani, heilutin jalkoja Negran lapojen vieressä. Se alkoi peruuttamaan. Jalkojen heiluttaminen lapojen vierellä tarkoittaa 'taakse päin'.
"Hei, rouva... Vou. Eih... Vou, Negra. Pysähyhän. Voouu." Poni pysähtyi ja katsoi minua kysyen "Eikö se ollutaan peruutus?" "Anteeks, Negra. Mie vähän värkkään täällä." Poni kosketti kenkääni turvallaan ja kurkottauduin rapsuttamaan sitä. Poni huokaisi ja kääni päänsä pois. Sen jälkeen se ei enää liikkunut.

Kuva alku talvelta. Mie ja Negra


Sunnuntaina tein tallit kuten normaalisti ja sitten lähdimme Johanna (tallin omistajan) kanssa ratsastamaan. Liikutimme Pilkun ja Lennin. Itse ratsastin Lennillä, ja toki ilman satulaa. Olen viime aikoiina mennyt sillä enemmän ilman satulaa kuin satulalla. Lennille tosin häätyy laittaa huopa selkään. Tiedän vain yhden, joka pystyy istumaan sen kovassa selässä.
  Kävelimme hetken kentällä ja sitten lähdimme maastoilemaan pihamaalle.
  Huminalehtoon on rakennettu polku, joka kiertää koko tilan ympäri, hyödyntäen viereistä hiekkatietä. Lenkin kiertäminen on kivaa vaihtelua itselle ja hevoselle. Voi ratsastaa pellolla, laukata ylämäkiä tai kulkea puiden siimeksessä.
   Lennin kanssa köpöttely on, pakko myöntää, mahtavaa. Kun alla on oikia kunnon suomenpolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti