Eläinten ja ihmisten välisestä luottamuksesta

Pat Parelli sanoi kerran ”Hevonen ei välitä kuinka paljon tiedät, ennen kuin se tietää että välität.”
Tämä asia pätee kaikkien eläinten kanssa. Eläimelle on tärkeintä, että ihminen välittää siitä.

          Suurimmalla osalla ihmisistä on, joku heille rakas, eläinystävä. Ajettelevatko ihmiset, mitä heidän rakkautensa merkitsee lemmikelle? Californian yliopistossa on tutkittu, että useimmilla eläimillä on sama rakkaushormooni kuin ihmisillä. Eläimetkin todella rakastavat rakkaimpiaan. Ei siis ole ihme, että koira saattaa pelastaa ihmisensä palavasta talosta, tai että eläinseura on yksi maailman parahimmista terapiamuodoista. Eläimet elävät hetkessä, eivätkä turhaan mieti menneitä.

        Eläinten ja ihmisten välinen rakkaus perustuu luottamukseen. Sellaiseen luottamukseen jota ei voi sanoin kuvalla, se on jotain hyvin suurta. Jokainen ihminen voisi miettiä, kuinka paljon lemmikkien täytyy luottaa ihmisiinsä. Niitä raahataan päivittäin paikkoihin ja tilanteisiin, jotka ovat epäluonnollisia niille. Eivätkä ne ymmärrä miksi joutuvat sinne, ne kuitenkin kestävät sen koska luottavat suuresti ihmisiinsä.

        Monet ihmiset hankkivat lemmikeilleen suuresti erilaisia tavaroita, erikoisruokia ja jopa vaatteita, vaikka eläimet tarvitsevat ainoastaan vettä, ruokaa ja RAKKAUTTA. Edes yksi kehu lemmikille päivässä, jotta eläin ymmärtää ihmisensä rakastavan sitä yhtäpaljon kuin se rakastaa ihmistään.

        Kuitenkin ihmiset hylkäävät erittäin paljon eläimiään. Ympäri mailmaa on miljoonia katukoiria ja -kissoja. Turhaan ei sanota, älä ota kesäkissaa tai lemmikin ottaminen tarkoittaa elinikäistä sitoutumista. Eläinten turvakodit pursuavat eläimiä, joka puolella maailmaa. Monet odottavat loppuelämänsä niissä, että se oma ihminen tulisi takaisin tai joku adoptoisi ja rakastaisi. Työntekijöiden rakkaus ei riitä niille kaikille. Ne eläimet tarvitsevat omat peheensä. Ne ansaitsevat tulla rakasteuiksi jälleen. Eläimet muistavat, jos niitä satuttaa, ne muistavat sen aina. Rakkaudesta ihmistään kohtaa ne kuitenkin antavat sen anteeksi, mutteivat koskaan unohda sitä. 
         Jotku lemmikkinsä hylänneet haluaisivat ne takaisin, mutta ajattelevat etteivät ne enää muistaisi heitä. Se ei ole totta. Eläin kyllä muistaa. Netissä on videoita, joissa sotilas palaa komennukseltaan ja tämän perhe ja koira ovat häntä vastassa.Näitä videoita katsoessa huomaa, ettei ihmisten riemu ole mitään verrattuna niiden koirien riemuun. Ne lähtevät jo kaukaa juoksemaan rakkaan ihmisensä tykö ja ne hyppivät ja pomppivat ja nuolevat omistajansa kasvoja. Niistä näkyy kauas, että ne ovat ikävöineet omaa ihmistään ja todella rakastavat tätä. Ei siis ihme, että monet lemmikit ns. kuolevat suruun heidän omistajiensa nukuttua pois.

       Palataan nyt takaisin ihmisen ja eläimen väliseen luottamukseen. Yllä olevassa kollaasissa on kuvia ihmisitä ja eläimistä, jotka todella luottavat toisiinsa. Kuivia on mahdollista lavastaa, jotta niissä olevat ihmiset ja eläimet näyttäisivät luottavansa toisiinsa, mutta aitouden näkee aina. Kuka nostaisi pienen kolmevuotiaan lapsen lähes kaksi metriä korkean hevosen selkään? Ainoastaan ihminen, joka luottaa hevoseen ja tietää hevosen luottavan häneen. Kun eläin luottaa sinuun se tekee mitä pyydät, vain koska se luottaa, että sinä tiedät mitä teet. Seisoisitko sinä hevosen selässä? Jos luotat hevoseen, osaat sanoa, ettei se lähde liikkeelle.

        Pystyisitkö sinä luottamaan täysin pieneen eläimeen tai saati sitten monta sataa kiloa painavaan? Miettiessänne sitä, muistakaa, että eläimet luottavat ihmisiin. Eläimet rakastavat omia ihmisiään. Miksi emme mekin rakastaisi niitä, luottaisi niihin ja kohtelisi niitä niiden ansaitsemalla tavalla.

       Benjamin Hoff sanoi: ”Moni ihminen puhuu elämille, mutta harvat kuuntelevat. Se on ongelma.”

                                                  Kirjoitettu lukion äidinkielentunnille toukokuussa 2014