Tällaiselle hevosaddiktille on aina helpoitus saada hevosasiat kuntoon. 10 kuukautta epäsäännöllistä ratsastelua, 2 tallia ja lukemattomasti uusia ihmisiä ja tapoja. Se syö ratsastusintoa. Kaipasin vakituista ratsua, jonka kanssa voisin puuhastella omaan tahtiini. Laitoin hevostalli.net:iin ilmoituksen hakevani vuokrahevosta. Pari viikkoa meni ilman yhteydenottoja – sitten puhelu. Tarjolla oli nuori trankehner-ruuna. Menin kokeilemaan sitä jo seuraavana päivänä. Kävin ratsastamassa poikaa muutaman kerran, mutta se oli auttamatta liian korkea minulle. Pian tulikin puhe, samalla tallilla, erään toisen etsivän myös vuokraajaa hevoselleen. Siispä tutustuin pieneen (ratsunmalliseen) lämminveriseen, herraan nimeltä Sasu.
Aloitin vuokraamaan Sasua lokakuun alussa ja olen saanut tutustua hienoon herrasmieheen. Jokainen kerta opin uutta Sasusta, mutta kaiken kaikkiaan se on erityisen mukava hevonen. Herra luimii satulavyötä kiristettäessä, mutta siihen ne huonot tavat päättyvätkin.
Sasu tervehtii aina hörisemällä kun menen tarhaan. Ja tulee luokseni haistelemaan ja kerjäämään rapsutuksia. Toisaalta jos sillä on heinät, herra tyytyy vain hörisemään ja jatkaa syömistä. Jos minulla on riimunnaru mukanani, Sasu tulee aina luokseni ja tarjoaa päätään lähemmäksi, että voin kiinnittää narun.
Sasu on myös halukas auttamaan minua tarhan siivouksessa. Se haistelee tarkasti kaikki kakat, mitä heitän kottikärryihin ja keventää kuormaani noukkimalla heiniä käyrtyistä. Sasu myös yrittää vähentää työmäärääni, seisomalla edessäni ja piilotellessa kakkakasoja takanaan. Sasu osaa myös kävellä nätisti vierelläni löysällä narulla, vaikka työnnän samalla kotikärryjä.
Kerron lisää Sasusta piakkoin ja silloin myös tulee parempia kuvia. Saatte tietään mm. millainen Sasu on ratsastaa.
PS. Nyt on korkea aika tehdä kysymyspostaus. Entisestä on yli vuosi (löydät sen täältä). Laitelkaahan siis kysymysiä tulemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti